Anonymiteetin ostaminen kryptoilla
Julkaistu 2026-04-04
Dinaari, drakma, escudo. Euroon siirtymisen jälkeen muiden valuuttojen käsitteleminen on jäänyt osaltani varsin vähäiseksi, mutta jokin aika sitten tulin hankkineeksi ensimmäistä kertaa virtuaalista rahaa, kryptoja.
Kryptovaluutat ovat virtuaalista rahaa, joka ei ole riippuvainen pankeista, valtioista tai poliittisesta päätöksenteosta. Virtuaalivaluuttoja on lukuisia erilaisia, ja niiden tunnusmerkkejä hieman toisistaan poikkeavin painotuksin ovat esimerkiksi transaktioiden jäljittämisen vaikeus ja rahan väärentämisen vaikeus. Virtuaalirahaa luodaan louhimiseksi kutsutulla prosessilla, johon voi osallistua kuka tahansa, mutta se vaatii tietokoneelta suurta laskentatehoa, on hidasta ja näkyy ikävällä tavalla sähkölaskussa. Vaikka kryptot ovat loppujen lopuksi bittejä niin kuin mikä tahansa tietokoneohjelma, niitä ei voi kopioida siten, että toiselle siirretty raha jäisi myös omalle tilille, eikä tehtyä tilisiirtoa ole mahdollista perua.
Lukijasta riippuen sana kryptovaluutta saattaa tuoda mieleen riskisijoittamisen, huumekaupan tai lunnashaittaohjelmat. Itse hankin virtuaalirahaa perehtyäkseni anonyymiin maksamiseen, jotta osaisin kyseisen taidon tarvittaessa ja pystyisin kertomaan siitä muillekin. Olen netissä pääosin omalla nimelläni ja maksan ostokset pääosin omalla luottokortillani, mutta halusin mahdollisuuden operoida tarvittaessa myös anonyymisti.
Nettiä selatessani käytän usein VPN-ohjelmaa, joka piilottaa IP-osoitteeni ja saa niin halutessani liikenteeni näyttämään tulevan jostakin toisesta maasta. Jos viranomainen jostakin syystä vaatii, VPN-palveluntarjoaja joutuu antamaan asiakkaasta ne tiedot, jotka se on kerännyt ja säilyttänyt. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi maksukorttitiedot tai sähköpostiosoite. Vaikka kukaan tuskin on kiinnostunut meikäläisen touhuista internetin ihmemaassa, aloin harrastuksen vuoksi maksaa VPN:n käytöstä virtuaalirahalla. Palveluntarjoajalla voi kenties olla lokitietoja verkkoliikenteestäni, mutta nimeäni, sähköpostiosoitettani, puhelinnumeroani tai luottokorttini numeroa sillä ei ole. Sillä on vain käyttäjätiliini viittaava numerosarja, jonka se on itse luonut, ja kourallinen kryptoja.
Maksuvälineeksi päätin hankkia Moneroa. Toisin kuin joitakin muita virtuaalivaluuttoja, privaattikryptoksi kutsutun Moneron liikkeitä ei pysty jäljittämään. Jouduin tunnistautumaan hankkiessani Moneroa sähköiseen kryptolompakkooni ja vaihtaessani sitä euroihin, joten kryptot minulle myynyt taho tietää, kuka olen, mutta mitä teen valuutalla, sitä ei voi lisäkseni kukaan muu tietää varmasti. Sillä tiedolla, että joku on maksanut VPN:n käytöstä samalla valuutalla, jota minäkin olen joskus hankkinut, ei vielä mennä Kuuhun.
Kryptolompakon perustaminen, Moneron ostaminen ja VPN:n maksaminen kryptoilla oli suhteellisen helppoa. Sen sijaan en tiedä, miten muistan huolehtia maksamisesta ja valuutan vaihtamisesta ajoissa, kun automaattinen veloitus luottokortilta ei ole käytössä. Se nähdään kuukauden kuluttua.