Linuxin asentaminen pähkinänkuoressa
Julkaistu 2026-01-03
Edellinen blogikirjoitukseni kirvoitti sosiaalisessa mediassa kysymyksiä Linuxin asentamisesta, ja olen mielissäni päästessäni tekemään tikusta asiaa. Linuxin asentaminen kieltämättä vaatii hieman enemmän teknistä osaamista kuin sen käyttäminen, mutta prosessi on ihan samanlainen kuin esimerkiksi Windowsin asentaminen. Olemme tottuneet saamaan käyttöjärjestelmämme esiasennettuina, mistä johtuen asentaminen ei ole kaikille tuttua huttua, vaikka se olisi hyvä taito osattavaksi kenelle tahansa.
Annan mielelläni vinkkejä asentamiseen liittyen, mutta kovin laajoja ja yksityiskohtaisia vastauksia en valitettavasti pysty tarjoamaan. Linuxista on olemassa useita eri jakeluita eli distroja (engl. distribution), joista jokaisen asentamisessa on varmasti omat niksinsä. Myös blogin kuvattomuus rajoittaa ohjeiden muotoa. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että netissä on paljon parempia ja kattavampia asennusohjeita kuin pystyisin koskaan antamaan, joten otan tässä asiassa enemmän tsempparin kuin mentorin roolin.
Jakelun valitseminen, testaaminen ja asentaminen
Kuten mainitsin, liikkeellä on monenlaista jakelua, joiden suhteen on tehtävä valinta ennen asentamista. Aloittelijoiden suosimia distroja ovat esimerkiksi Ubuntu, Kubuntu ja Mint – kaikki varsin eri näköisiä käyttöjärjestelmiä. Päätöksen jälkeen asennustiedosto eli ISO-levykuva ladataan koneelle jakelun kotisivuilta ja joko asennetaan virtualisointialustalle tai flashataan USB-tikulle.
- Distro Sea tarjoaa mahdollisuuden testata Linux-jakeluita nettiselaimessa ilman asentamista. Tämä on helpoin ja riskittömin tapa tutustua distroihin.
- Linuxia voi käyttää nykyisen käyttöjärjestelmän sisällä virtuaalikoneena, jolloin se aukeaa käytettäväksi ohjelmaikkunassa. ISO-tiedosto asennetaan virtualisointialustalle, jollaisia ovat Windowsille esimerkiksi Oracle VirtualBox ja VMware Workstation, ja Macille esimerkiksi Parallels. Virtuaalikoneen asentaminen on netistä löytyvillä ohjeilla melko suoraviivaista, eikä riskiä tietokoneen levyn tyhjentämisestä ole. Virtuaalikoneista voi luoda snapshoteja eli palautuspisteitä, joista pääsee jatkamaan, jos jokin menee testaillessa pieleen.
- Monet suosivat Linuxin asentamista dual bootina Windowsin rinnalle. Tämä tapa, kuten myös Linuxin asentaminen Windowsin tilalle, vaatii USB-asennustikun luomisen. Huomioi, että kaikki tikulla ennestään oleva data katoaa sieltä flashauksen yhteydessä! Kätevä ohjelma tikuntekemispuuhissa on esimerkiksi Balena Etcher. Tikun valmistumisen jälkeen joudut selvittämään, miten tietokoneesi käynnistetään siten, että se lataa käyttöjärjestelmän muistitikulta. Joissakin tapauksissa USB-käynnistys on erikseen sallittava UEFI- tai BIOS-asetuksissa.
- Ensikertalainen, huolehdi varmuuskopioista! Oman tietokoneen tyhjeneminen tikun sijasta on epätodennäköistä mutta mahdollista.
- Monia distroja voi testata rajoitetuin ominaisuuksin suoraan käynnistystikulta. Live boot on kätevä vaihtoehto niille, joilla on tikku, mutta eivät halua asentaa Linuxia laitteelleen. Esimerkiksi käyttäjän yksityisyyteen ja anonymiteettiin satsaavaa Tails Linuxia suositellaan käytettävän aina tikulta.
Virtuaalikoneen konfiguraatioista
Miten paljon laitteen resursseja on annettava virtuaali-Linuxin käyttöön? Asennus onnistuu ja Linux lähtee käyntiin luultavasti esimerkiksi 20 Gt levytilalla ja 4 Gt keskusmuistilla tai vähemmälläkin, mutta itse annan testailu-Linuxeille yleensä tuplat edellä mainitusta, koska läppärini 1 Tt tallennuslevystä ja 32 Gt keskusmuistista riittää jaettavaksi. Tietoturvatestaukseen suunnitellulle Kali Linuxille olen antanut 150 Gt levytilaa, koska olen asentanut siihen paljon ohjelmia, ja keskusmuistiakin peräti 16 Gt, jotta se jaksaa raksuttaa. Virtuaalikone kuluttaa keskusmuistia vain ollessaan käynnissä. Prosessoriytimiä luovutan yksittäisen virtuaalikoneen käyttöön usein 4 tai 8 kappaletta.
Virtualisointialusta saattaa tunnistaa oikean Linux-tyypin automaattisesti, mutta jos se ei sitä tee, oikea vastaus löytyy netin hakukoneilla helposti. Ubuntu, Kubuntu ja Mint ovat virtualisointialustan silmissä 64-bittisiä Ubuntuja, ja Kali on jokin uudemman pään 64-bittinen Debian, versionumeroltaan mahdollisesti 12.x.
Pieni askel ihmiselle, suuri harppaus tietoyhteiskunnalle
Nyt kun olennaisin on ehkä kerrottu, suosittelen kokeilemaan eri Linux-jakeluita molemmilla käsillä. Kansainvälinen avaruusasema, maailman nopeimmat supertietokoneet ja valtaosa internetpalvelimista tukeutuvat jo Linuxiin, ja kuka tietää, vaikka joku blogini lukijoista nousisi pian samaan joukkoon!