Unohdetuksi tulemisen sietämätön keveys
Julkaistu 2026-03-05
Olin tehnyt pari vuotta sitten tunnuksen erään kotimaisen kirjakustantamon verkkokauppaan hankkiakseni e-kirjan (tai ainakin sen käyttöön oikeuttavan lisenssin) opintojani varten. Koska tunnukseni oli jäänyt tarpeettomaksi kyseisen kurssin jälkeen, päätin poistaa sen viimein. Euroopan yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) mahdollistaa unohdetuksi tulemisen rekisteröidyn sitä pyytäessä.
Omien tietojen muuttaminen oli mahdollista asiakassivulla, mutta niitä ei pystynyt poistamaan itse, joten täytin palautelomakkeen ja pyysin tietojeni pyyhkimistä. Vastaukseksi sain sähköpostiini PDF-muotoisen tietojenpoistolomakkeen, joka piti lähettää täytettynä organisaation tietosuojaosastolle. En tiedä, liittyykö byrokratian määrä siihen, että tilini on opiskelijasähköpostini kautta jollakin tavalla sidottu oppilaitokseen, mutta jokaisen vaiheen oli varmasti päätetty olevan tärkeä.
En saanut muokattua PDF-tiedostoa puhelimessani, joten käynnistin Linuxissa virtuaali-Windowsin, jolla pääsen käsiksi koulun Outlook-sähköpostiin. Valitettavasti en onnistunut muokkaamaan tiedostoa Windowsissakaan, joten päätin antaa Linuxille mahdollisuuden. Kirjauduin koulun kotisivun kautta Microsoftin palveluiden selainkäyttöliittymään, mutta linkistä aukesi yllätyksekseni Copilot Chat, eikä sähköpostia tai muita toimisto-ohjelmia näkynyt enää missään. Kysyin tekoälypäältä, että mistäs sinne sähköpostiin pääsee nykyisin, jolloin se ohjasi minut oikeaan paikkaan. Löysin sähköpostin ja latasin tiedoston, mutta editoiminen ei onnistunut vieläkään. Sitten huomasin pienestä präntistä, että lomake on palautettava sähköpostin liitteenä – joko skannattuna tai valokuvattuna! Dokumentti olisi siis tulostettava välissä.
Tallensin tiedoston opiskelijasähköpostistani puhelimeeni ja lähetin sen kirjastokorttiini liitetystä sähköpostiosoitteesta edelleen kirjaston verkkotulostusosoitteeseen. Sitten kävelin kirjastoon muina kyberhessuina, tulostin tiedoston, tein paperiin tarvittavat merkinnät, skannasin dokumentin takaisin sähköiseen muotoon ja lähetin sen henkilökohtaiseen sähköpostiini. Meilistä tallensin PDF:n puhelimeeni ja lähetin opiskelijasähköpostilla kustantamoon.
Melko monivaiheinen homma, mutta onneksi on verovaroin kustannettu tulostin riittävän lähellä.